Turkin matkakuulumisia Alanyasta

Alanya on ihastuttava lomakohde, neljäs kerta oli itsellä siellä. Olimme nyt Kleopatra-rannan puolella tällä kertaa. Vertailua kumpi on parempi itäinen vai tämä, niin molemmat yhtä hyviä.

Kale-kukkula

Sää on näin alkukesästä vielä siedettävä suomalaisiholle. Tuli kyllä todettua, että öljy ei riitä suojakertoimeksi rannalla. Olkapäät kärähti. Hotelli oli Babaoglu *** (huoneistohotelli). Kulunut, mutta lähellä kaikkea: ranta kivenheiton päässä ja myös pääkaduista Atatyrk ja 24 h-kadut. Itse kokkailtiin jotain, hotellin ravintola ei nyt kovin erikoinen ollut. Halvemmaksi tulee, jos ei ihan joka päivä syö kaksi kertaa ravintolassa.

Kebabit ovat naudasta tai kanasta, osa ravintoloista tekee itse alusta loppuun osa ei. Kebabrullien hinnat olivat n. 4-10 liiraa. Yleensä n. 7 liiraa keskustassa.

Ruoka on hyvää, ihania vihanneksia (tuoretta), liha on hyvää ja jälkkärit ihastuttavia. Usein meille tuotiin ruoan jälkeen vesimelonia, jos ei ottanut muutakuin pääruoan tai sitä rullakebabbia. Palvelu on Alanyassa erittäin ansioitunutta.

Vaatteet, laukut ja kengät ovat basaareissa ja kaupoissa edullisia. Aitojahan ne eivät ole katukaupoissa, mutta laatu on hyvää. Ostimme nahkasandaalit molemmille, ja aivan uskomattoman hyvä jalassa. Suosittelen nahkaisten kenkien ostamista muille Turkista. Sandaalit olivat n. 25-28€. Liiran kurssi oli 2,50. Eli turistien eduksi tällä kertaa. Lasten vaatteita lähti kassillinen, näitä kun ei voi vastustaa. Kaupoissa 24 h:n kadulla on halpoja ja aivan ihania kauppoja. Hinnat superhalvat. Rantakadulla on Rodin Hood ja Waikiki myös hyviä kauppoja. Alin kuva on LC Waikikin (http://www.lcwaikiki.com/) alesta ostettu trikoopaitis. Tykkäsin sen selän leikkauksesta (hinta 4€, oli kerta alessa).

Tuliaisina lähti vaatteita, kenkiä, lompakoita ja omenateetä. Omenatee on mielestäni parasta niissä läpinäkyvissä pusseissa. Vihreä tee ei ole niin makeaa kuin punainen omenatee. Turkkihan on kuuluisa teen valmistajana. Kotiin lähti myös ihan tavallista mustaa pussiteetä, vaikka vihreään teehen olen nykyisin enemmän kallistunut sen terveellisyyden vuoksi.

Kleopatra rannan vasemmassa reunassa on Tippukiviluola. Pääsymaksu tänne on 4,5 liiraa. Luola ei ole iso, mutta kokemisen arvoinen.

Retkellä  tällä kertaa kävimme vuoristossa. Ajoimme viiden hengen ryhmässä + kolme opasta 2000 metrin korkeuteen Taurus-vuoristoon. Paikka oli aivan henkeä salpaava: maisemat sellaiset, että henkeä sai vetää. Itselle avautui ihan erilainen Alanya. Vuoristossa kasvoi persikka-, kirsikka- ja saksanpähkinäpuita. Maku oli kirsikoissa suoraan puusta ihan taivallinen. Saaristotee kasvoi myös siellä ja mitä kaikkea muuta sitruunaa, appelsiinia jne.

Perheessä saimme käydä myös vierailulla. Koti oli vaatimaton, mutta ihana. Turkissa on tapana pitää olohuoneessa (pienessä sellaisessa) yhden seinän kaapeissa täkkejä ja vilttejä, jos kylmä yllättää talvella tai vieraita tulee. Äiti tekee käsitöitä, joita aina ihailen Turkissa käydessäni heidän käsityökulttuuria. Kylän väki oli tehnyt paljon käsitöitä, joita tämän perheen tytär esitteli meille ja äiti möi. Näin muuten elämäni ensimmäisen kerran silkkitoukan munia, joita roikkui kodin seinällä. Lapset muuten pääsivät 14.6. kesälomalle. Perheessä oli ekalla ja ehkä kolmannella olevat lapset. Todistukset olivat erinomaiset. Arvioidaan muuten tokarissa eri asioita kuin meillä. Esim. miten auttaa muita. Tämän perheen avioparin liittoa ei ollut naisen vanhemmat hyväksyneet, vaan pari oli karannut ja tehnyt oman kodin muualle. Turkissa on tapana, että perhe rahoittaa häät ja aviopari voi jäädä asumaan appivanhempien luokse. Jolloin taloa aletaan rakentamaan ylöspäin. Eli kolme kerrosta voi olla normaali kodin kerroskoko, kun useampi sukupolvi on saman katon alla.

Moskeijaan tutustuimme myös. Turkissa muslimien uskontoon kuuluu se, että koko kylä kantaa vastuuta perheistä. Moskeijan eteen mennään kertomaan omia asioita, ja niihin koko kylä ottaa kantaa. Minusta tämä kuulostaa hienolle, koska Turkissa suku on erittäin tärkeä kaikille.

Tarinaa riittäisi vaikka kuinka, mutta laitan muutaman kuvan. Ja laitan myöhemmin lisää, kun ehdin.